Minulla ei ollut valmiina tuoreita kuvia, joten päätin laittaa näytille Raisan ylppärikuvat, jotka viimeistelin tänään auringon laskun jälkeen rannalla.
Runsaan viikon aikana olen käynyt kaksi suomenkielistä keskustelua. On ollut mielenkiintoista kokeilla miltä tuntuu, kun kaikki kommunikaatio tapahtuu muulla kuin omalla äidinkielellä. Kolmen päivän jälkeen huomasin, että mieleen alkaa tulla spontaanisti englanninkielisiä ajatuksia.
Sain vihdoin perjantaina valmiiksi hakemuksen Englannin yliopistoihin. Intian innoittamana hain jo aikaisemmin päättämieni koulujen lisäksi muutamaan kehitysmaihin ja Aasian painottuneeseen ohjelmaan.
Jouluaaton aattona teimme perinteeksi muodostuneen kierroksen. Ensin Nine Baariin kymmeneen asti ja sieltä varsinaisiin juhliin. Koukkasimme yömarkkinoiden kautta, jottemme saapuisi liian aikaisin. Intia tuo rave-bileisiin oman erikoisluonteensa. Juhla-alueella on virallisten baaritiskien lisäksi naisia myymässä chai-teetä ja pientä syötävää. Ihmiset kerääntyvät chai-ladyjen polttamien tulien äärelle juomaan teetä ja keskustelemaan. Viihdyimme juhlissa auringon nousuun asti.
Musiikin loputtua kävelimme klubin lasimurskalla päällystetyn muurin lävitse parkkipaikalle. Suurin osa pyöristä oli kadonnut ja niiden tilalle ilmestynyt länsimaisten juhlijoiden rahojen toivossa huomattava joukko kerjääjiä. Pyhää miestä imitoiva herra oli tuonut paikalle värikkäästi koristellun lehmänsä. Nousimme pyöriemme selkään ja jäimme hetkeksi keskustelemaan aamiaisravintolan sijainnista. Juhlien jäljiltä ilomielinen keskustelu täytyi käydä kerjääjien yli, ohi ja läpi. Se että nämä ihmiset ovat joutuneet tilanteeseen, johon kenenkään ei pitäisi joutua asettaa myös minut toimimaan epäinhimillisesti. Jokaisen ihmisen yksilöllisen hädän kohtaaminen olisi mahdotonta, kun hätää kärsiviä on näin paljon. Siispä rampa kerjäävä lapsi saa rikkailta länsimaisilta aamuun valvoneilta osakseen korkeintaan säälivän hymyn ja kehoituksen siirtyä toisaalle. Juhlista ajoimme rannalle aamiaiselle. Osa jäi sinne nukkumaan ja uimaan. Itse suuntasin hotellille parin tunnin päiväunille.
Nautin Goan rennosta ilmapiiristä ja ystävällisistä ihmisistä. Kuitenkin moni asia täällä myös ärsyttää. Olen tavannut paljon todella mukavia ihmisiä ja ollut monissa mainiossa juhlissa. Kuitenkin kun näiden mukavien ihmisten keskeisin huolenaihe on löytää seuraavat hyvät juhlat tuntuu kokonaisuus vähän tyhjältä. Viikko on ollut todella hyvä, mutta nyt alkaa tuntua että on aika vaihtaa maisemaa. Seuraavaksi suuntaan Hampiin.
2 comments:
Hyvä meininki sulla.. muista päivitellä matskua jatkossakin :) Tullaan 12.1. perässä ja hengataan pääosa ajasta goalla. Noista sun makeista kuvista sain vahvistuksen, että otan myös järkkärin mukaan, mutta kysymys: uskaltaako bungalowissa säilyttää kalliita vehkeitä? Miten itse menettelet esim. lähtiessäsi yöllä bileisiin?
Kiitokset kommentista. Itse olen sailyttanyt kamojani Guest Housessani aika turvallisin mielin. Turvallisuus on toki aika paljon kiinni myoskin paikasta. Olen asustellut hostellissa jossa on tiivis pihapiiri, hyvat lukot ovissa ja kalterit ikkunoissa (kuten useimmissa paikoissa goalla). Ostin matkalle mukaan liikehalyttyminen, mutten ole kayttanyt sita kertaakaan, toivottavasti ei tulekkaan tarvetta. Syrjaisemmissa paikoissa voisi vahan hirvittaa jattaa lappis ja kamera kampille.
Post a Comment