Tiistaina kävimme Pohjois-Goan parhaaksi tai ainakin rennoimmaksi kyläksi kutsutussa Arambolissa. Matkaan lähtivät ruotsalaiset Anna ja Alexandra sekä amerikkalainen Eric. Annan ystävä Jenny (ruotsalainen hänkin) pyörsi päätöksensä olla lähtemättä, kun hänen hostellinsa omistaja ilmoitti tarvitsevansa Jennyn olohuonetta muutamaksi tunniksi samana päivänä kuolleen isoisänsä ruumiin säilyttämiseen. Kun Jenny kysyi, onko isoisä pakko sijoittaa juuri hänen huoneeseensa loukkaantui hostellin omistaja hiukan ja huomautti ettei ruumis vie juurikaan tilaa ja että Jennyn pitäisi mahtua oleskelemaan huoneessaan, vaikka isoisä lepäisikin hetken hänen olohuoneensa pöydällä.
Arambol oli kaunis ja mukavan oloinen. Useimmissa Pohjois-Goan kylissä rannalla ei kulje katua, vaan rantaravintolat ovat palmumetsikön keskellä polkujen varrella. Arambolin “rantabulevardin” pätkä toi minulle mieleen välimeren pohjois-rannikon kylät.
Olen nähnyt täällä hämmentävän monta tappelua, huomattavasti useampia kuin Suomessa keskiverron viikon aikana. Monet intialaiset tuntuvat olevan kovia tappelijoita juotuaan liikaa. Arambolissa kaksi eurooppalaista miestä ottivat verisesti yhteen ajettuaan kolarin moottoripyörillään.
Huomenna lähden Hampiin. Keskustelin matkasuunnitelmistani itävaltalaisen naapurini Klausin kanssa ja kävi ilmi että olemme lähdössä samaan paikkaan samana päivänä. Päätimme matkata yhdessä. Myös ruotsalainen Anna saattaa liittyä seuraamme. Hän on uskontotieteiden opiskelija ja haluaisi nähdä hinduille pyhän Hampiin ennen kuin lähtee jatkamaan hindin opintojaan Varanasiin. Bussi lähtee huomenna illalla. Huoneen luovuttamisen jälkeen vietän todennäköisesti päivän Curlie’s:n päiväjuhlissa.
Guest House jossa olen asunut on ollut mainio. Huoneet ovat kohtuullisen edulliset –ja mikä tärkeintä niissä on veranta ja verannalla riippumatto (jossa nyt kirjoitan tätä tekstiä). Omistaja Sebastiana on todella ystävällinen. Saavuttuani nukuin 14 tuntia. Kun heräsin Sebastiana kertoi olleensa minusta huolissaan, kun en ollut pitänyt ääntä niin pitkään aikaan. Joku voisi nähdä tuollaisen huolehtimisen ahdistavana, mutta minusta se on hurjan ystävällistä sekä huomaavaista. Hyvän majapaikan lisäksi minulle sattui myös hyvät naapurit. Klausin lisäksi naapurissani asui Malesialainen David, joka muuttaa nyt Aramboliin minun ja Klausin suunnatessa Hampiin.
Pohjois-Goan luontoa katsellessa tulee mieleen, että viisivuotias merirosvointoilija-Touko olisi pitänyt tuoda tänne leikkimään. Rosoiset ja moneen suuntaan sojottavat kalliot sekä portugalilaisten jälkeensäjättämät linnoitukset näyttävät yllättävän tarkasti siltä, millaiseksi ihanteellisen merirosvomaiseman kuvittelin.
Lisäys Torstaina:
Kävin äsken varaamassa lipun Hampin bussiin. Matkatoimistovirkailija väitti että sain viimeisen paikan, joten matkustan Hampiiin todennäköisesti yksin. Klaus seuraa perässä ilmeisesti myöhemmin. Tuntuu hyvältä vaihtaa maisemaa, tämän takia en jäänyt odottelemaan seuraavien päivien tyhjempiä busseja.
Palautin pyöräni eilen. Tänään olen matkannut ympäri Anjunaa pummimalla kyytejä muilta turisteilta. Se ei ole turhan vaikeaa, kun ystävällisiä ihmisiä on paljon. Kamani ovat Annan huoneessa säilössä. Nyt suuntaan Curlie´siin, jossa pitäisi olla ravet käynnissä.
No comments:
Post a Comment