Illan koittaessa väsymys vihdoin iski aika kovasti. Nukkumattomuuteen yhdistyi syömättömyys. Olin yrittänyt kävellessäni katsella mukavan näköisiä ravintoloita, mutta niitä ei vain kertakaikkiaan löytynyt niistä kaupunginosista, joissa olin. Väsymykselle oli kolmaskin syy. Ajauduin Mumbain turistirysiin, joiden kaupittelijat olivat toimessaan ennennäkemättömän aggressiivisia. Kävellessäni erästä katua, oli kimpussani yhtäaikaisesti viisi kauppiasta. Aherimpana niistä pieni tyttö, joka toisti jokaisen liikkeen kohdalla mantran: “tämä on isäni liike, osta jotain.” Tyttö seurasi minua koko kadun, kunnes ostin veden ja annoin hänelle vaihtorahat.
Britit ovat rakentaneet kunniakkaan maihinnousunsa kunniaksi Mumbaihin sen muistoa kunnioittavan riemukaaren. Paikkana järkky, mutta sain sen luota hyvää materiaalia turismisarjaani.
Totesin alkuillasta, että Mumbai on kaupunki jossa en vain osaa suunnistaa. Kun olin huomannut että ruokaa on saatava, katsoin Lonely Planetista sopivan oloisen, läheisen ravintolan. Opaskirjasta bongaamaani ravintolaa en koskaan löytänyt, mutta se vei minut alueelle, jossa ravintoloita oli hiukan enemmän. Ruoka palautti voimia sen verran, että loppuilta ennen junaan nukkumaan pääsyä sujui mainiosti. Tapasin eurooppalaisen oloisessa kashvilassa kaksi Sloveniasta tullutta matkaajatyttöä, joiden kanssa vietin muutaman tunnin ennen junalle lähtöä.
No comments:
Post a Comment